Valomaalaus

Valokuvauskurssi Salaman seitsemännellä kerralla harjoittelimme valomaalauksien tekemistä. Siihen ei tarvita muuta kuin järjestelmäkamera, pimeä huone tai ulkona yöllä ja taskulamppuja! Päästimme sisäiset Picassomme valloilleen ja maalasimme taskulampuilla ilmaan suuria siveltimenvetoja. Ja mikä hienointa, taskulampun jälki tallentui kameran kennolle!

Järjestelmäkameran asetukset pitää olla M-tilassa, eli käsisäädöllä, onnistuneen kuvan ottamiseksi. Suljinaika oli BULB, eli kuvaaja päättää itse suljinajan painamalla laukaisijaa niin kauan kuin tahtoo. Aukko oli pienimmällä mahdollisella (f22). Kokeilimme myös suurella aukolla(f4,5), mutta kuvista tuli liian valoisia ja huomio kiinnittyi taustaan eikä maalaukseen.

Harjoituksissamme tavallinen suljinaika oli n.15s, mutta kokeilimme myös 4s ja 30s. Molemmilla tuli oikein hyviä kuvia, valomaalauksessa se on ehkä enemmän ehtimisestä kyse. Luokka kannattaa laittaa mahdollisimman pimeäksi, huomasimme jopa poistumiskyltin valon olevan häiritsevä. Parhaiten valomaalaus onnistuisi ulkona, esim pimeässä metsässä.

Kuvankäsittelyä

Salama on keskittynyt kaksi viimeistä kertaa nyt kuvankäsittelyyn. Aloitimme työstämään omaa lehden kantta studiokuvista, mutta opettajan muistitikkukömmähdyksen vuoksi siirryimme viime kerralla tekemään CD-kansia.

Harjoituksessa käytimme GIMP-kuvankäsittelyohjelmaa, joka on ilmaiseksi ladattavissa netistä: http://www.gimp.org/

Etsimme netistä ensin kaksi kuvaa. Toinen oli hakusanalla väri ja toinen oli vapaavalintainen kuva. Avasimme kuvat GIMPissä ja siirsimme ne "kopioi" ja "liitä uusi taso" käskyillä yhdelle 250 x 250 mm pohjalle. Kuvat opittiin siirtämään omille tasoilleen!

Kaikkien kuvankäsittelyohjelmien perusasioita on tasojen (eli layers) hallinta. Tasot ovat läpikuultavia kalvoja, joita voi kasata kymmeniä pohjatiedoston päälle. Jokaisen elementin kuvassa voi asettaa omalle tasolleen ja sitä voi muokata myöhemmin ilman että muut asiat kuvassa muuttuvat. Vain harvoissa tilanteissa tasojen poistaminen hyödyttää (tällaisia ovat vain jos käyttää laastaria tai leimasin-työkalua hyvin hyvin paljon, tai säätää koko kuvan värejä ja kontrasteja).

Kun kuvat oli asetettu päällekkäin, omille layereilleen pohjatiedoston päälle, välttämätön kysymys nousi esiin: No mitäs nyt kun eihän toi alempi kuva ees näy!

Hätä ei kuitenkaan ollut tämännäköinen. Tasojen läpinäkyvyyttä ja tilaa voi helposti GIMPissä muuttaa. Läpinäkyvyys on automaattisesti alussa 100% mutta sitä on helppo säätää alaspäin. Tason tilaa voi muuttaa valmisasetuksilla normaalista roiskivaksi, kovaksi valoksi tai vaikka pelkäksi värisävyksi. Testasimme erilaisia tasotiloja ja saimme aikaan aika mahtavia kansia. Lopuksi lisäsimme tekstityökalulla tekstit ja voila! CD-kansi oli valmis.

Lopuksi tallennus JPG-muotoon ja kuvankäsittelytiedoston tallennus.

Studiokuvaus

Studiokuvauksen harjoittelu meni upeasti. Jokainen osallistuja sai itsestään useita eri valoissa otettuja omakuvia! Kuvisluokan välitila pystyttiin mustalla kankaalla ja kahdella valolla muuttamaan oikein toimivaksi valokuvastudioksi!

Studiokuvauksessa tärkeintä on valon hallinta. Tausta pyritään luomaan mahdollisimman hillityksi, yleensä musta, harmaa tai valkoinen taustakangas tai pahvi on hyvä. Näin kohde nousee taustasta hyvin esiin. Valoja on yleensä kolme (meillä oli meidän harjoitusstudiossamme vain kaksi valoa). Aina on yksi PÄÄVALO, joka on kirkkain. Sitä pehmennetään yleensä suojalla. Toisena on HIUSVALO joka korostaa mallin ääriviivoja. Kolmantena on SIVUVALO, joka voi osoittaa taustaan tai tasata päävaloa.

Jos on kiinnostunut näkemään millaisia ovat oikeat valokuvastudiot, niin voi hakea Googlen kuvahausta "valokuvastudio" tai "valokuvausstudio". Myös valojen asetteluun saa vinkkejä hakemalla "päävalo", "sivuvalo" ja "hiusvalo" - hakusanoilla.

Harjoittelimme myös kameran tekniikkaa ja tutustuimme kahteen uuteen käsitteeseen: AUKKO ja SULJINAIKA. 
Aukolla säädellään filmille tai kennolle tulevan valon määrää. Aukon merkki on kamerassa aina F tai f (esim. f5,2 tai f8). Ristiriitaista on että mitä pienempi aukko on, sitä suurempi on sitä ilmoittava luku (esim f22 on tosi pieni aukko) kun taas jos aukko on suuri, sitä ilmoittava luku on pieni (esim. f2.8). Suljinajalla säädetään filmille tai kennolle tulevaa valon kestoa. Suljinaika merkitään kamerassa aina sekunnin murto-osina tai sekunteina (esim. 1/400 tai 1''). Näitä kahta asetusta pystyy digitaalisessa järjestelmäkamerassa muuttamaan Tv-tilassa tai Av-tilassa. Tv-tilassa kuvaaja voi hallita suljinaikaa ja Av-tilassa aukkoa. Kuvatessamme studiossa harjoittelimme näiden kahden asetuksen säätämistä.

Tässä kuvassa on digipokkarin laukaisin painettu puoliksi alas. Ruudussa näkyvistä numeroista voi lukea monta asiaa. Yläreunan ISO400 kertoo kameran valoherkkyyden, alareunan 1/250 on suljinaika ja sen vieressä F2.8 on aukon koko. Jokaisen kannattaa tutkia omaa kameraansa ja löytää nämä merkinnät! 

Muista! Kamera näkee aina eri tavalla kuin sinä! Jos sinusta on vielä valoisaa, se voi kameralle olla liian hämärää. Opi tuntemaan kamerasi ja luvut mitä se sinulle ilmoittaa!

Pazilaiti neulanreikäkamera

Greten neulanreikä kamera kuva

abdullah nourachi

Neulanreikäkamera

Helsingin uuden yhteiskoulun valokuvauskerho Salaman kaksi ensimmäistä kertaa on nyt pidetty. Olemme lähteneet tutustumaan valokuvauksen kiehtovaan maailmaan neulanreikäkameran kautta.

Ai mikä kamera? Eihän tuo ole mikään kamera, se on kenkälaatikko!

Kyllä, mustaksi maalatulla kenkälaatikolla, jonka yhdelle sivulle on tehty neulalla reikä, voi todella ottaa valokuvia. Aika maagista vai mitä?

Camera obscura (lat. "pimeä huone") eli neulanreikäkamera oli nykyaikaisten valokuvauskoneiden esiaste. Camera obscura on huone tai laatikko, jonka kanteen tehdyn neulanreiän kautta heijastuu takaseinälle ylösalaisin himmeä kuva kohteesta. Se perustuu optiseen ilmiöön, jossa heijastuva valo kulkee pienen aukon, raon tai reiän lävitse muodostaen vastakkaiseen pintaan kuvan. (Lähde: Wikipedia - Camera obscura)

Kuva maailmasta on siis mahdollista heijastaa pienen reiän kautta huoneen tai laatikon seinälle. Mutta kuinka siitä saisi itselleen pysyvän kuvan? Tietysti laittamalla valolle herkkää valokuvauspaperia laatikon sisään. Kun paperia on valotettu tarpeeksi (yleisvaloisassa 1-3min) paperi otettiin pimiössä pois ja kehitetään valokuvaksi.

Kuvisluokassa onneksi oli valmiina aikaisempina vuosina tehtyjä neulanreikäkameroita. Valokuvauskerholaiset saivat vain valita toimivan ja ryhtyä kuvaamaan!

Ensiksi laitoimme pimiössä valokuvauspaperit sisälle kameraan. Kiinnitys tapahtui teipillä tai sinitarralla. Kansi kiinni ja ulos valoon! Neulanreikäkameralla kuvatessa oli hyvin tärkeää, ettei kamera heilunut valotuksen aikana laisinkaan. Niinpä kamera kannatti asettaa tukevasti jollekin pinnalle ja laittaa sen päälle vielä jokin saviesine painoksi. Sitten vain suljin (musta paperi reiän peittona) auki ja valottamaan!

Valotusaika neulanreikäkuvauksessa on yhdestä kymmeneen minuuttiin, riippuen täysin valon määrästä. Aurinkoisella kelillä minuuttikin voi olla liikaa, hämärässä kymmenen minuuttiakaan ei ehkä riitä. Neulanreikäkameralla kuvatessa kannattaa valmistautua pettymyksiin ja kärsivällisesti kokeilla useita eri valotusaikoja!

Kun valokuvauspaperi on valottunut tarpeeksi, suljin kiinni ja kamera pimiöön. Tässä vaiheessa oli hyvin tärkeää, ettei valokuvapaperi saanut yhtään valoa, kun sen otti pois laatikosta. Valokuvapaperi kestää vain punaista valoa, joten pimiöön ei saanut päästä muuta kuin punavaloa kuvien kehitysvaiheessa.

Kaikki valokuvauskemikaalit ovat myrkyllisiä, joten varovaisuutta peliin! Aluksi paperissa ei näkynyt mitään kuvaa, mutta kun kuva oli laitettu kehitteeseen ja sitä liikuteltu siellä n.30s niin alkoi tapahtua! Yhtäkkiä valkoiselle paperille ilmestyi kuva. Kuvan olisi hyvä olla kehitteessä n.1min. Silloin kaikki sävyt ehtivät nousta kuvasta. Seuraavaksi kuva nostettiin keskeytteeseen (30s) ja sieltä kiinnitteeseen (1min). Lopuksi kuva pestiin puhtaaksi myrkyistä. Huuhtelun sopisi kestää ainakin 5min.

Mutta mitä ihmettä, valokuvassa on värit aivan väärinpäin!

Ei kuitenkaan syytä huoleen, valokuvapaperi on valonherkkää ja kaikki kohdat jotka saavat valoa tulevat paperille tummiksi. Niinpä suoraan valokuvapaperille (ilman filmiä) valotettu kuva on aina negatiivi. Onneksi meillä oli käytössä koulun kannettavat tietokoneet ja niissä GIMP-kuvankäsittelyohjelma. Skannasimme kuvat koneelle ja käänsimme värit positiivisiksi.

Neulanreikäkuvaus on oikeastaan aika yksinkertaista vai mitä? :)
Tässä muutama linkki aika upeille neulanreikäkamerasivustoille:The Pinhole Gallery, http://www.pinhole.cz/en/gallery/ ja Wikipedia - Pinhole camera

Jos haluat rakentaa oman kameran, tässä linkki mainioon ohjeeseen: http://www.mariinda.net/Purkkikamera.pdf

Tervetuloa valokuvauskerho Salaman blogiin!

Salama on Helsingin uuden yhteiskoulun valokuvauskerho. Salaman blogissa voi nähdä kerholaisten valokuvia ja ajatuksia valokuvaamisesta. Kerhossa otetaan kuvia neulanreikäkameralla, kokeillaan pimiötyöskentelyä, tutustutaan syvällisesti digikuvaamiseen ja perehdytään oikein kunnolla kuvankäsittelyn saloihin.

Tervetuloa!

Kurssin opettaja,
Katja Viikkilä